Vuoden ajan olen systemaattisesti opetellut ja tutkinut kohtuullista asumista sekä sen erilaisia toteuttamisstrategioita. Kokonaisuutena puolet päästöistä on lähtenyt oppimisen myötä pois verrattuna suomalaisten keskiarvoon – rutkasti enemmän mitä odotin!
Tämän kirjoituksen lähtöimpulssina toimii se tunne, kun kuulet ihmisen hehkuttavan vegaaniuden ympäristöystävällisyyttä, ja seuraavassa lauseessa hänen innoissaan kertovan lentolippujen varaamisesta Kaakkois-Aasiaan.
Muistatte varmaan miten joulun 2012 piti olla maapallomme ja ihmiskuntamme viimeinen hetki. Muinaisia kalentereita uskoen aikamme täällä oli päättymässä. Tuskin juuri kukaan täysjärkinen oikeasti silti uskoi, että maailmanloppu on tulossa. Niin, paitsi minä.
Kuuma kesäpäivä kasvimaalla. Varpaat lämpimässä mullassa. Ääni, jonka olin melkein unohtanut. Hetken aikaa koen koko kehollani yhteyden elämään ympärilläni. On asioita, joita ei voi kirjoista lukemalla oppia. Ne täytyy kokea.
Saruman oli pahassa kiipelissä. Ei kestänyt montaakaan minuuttia, kun peli oli ohi ja tulvavesi hautasi alleen pahoissa aikeissa olleen velhon takapihan, jota S örkkeineen oli laittanut kuukausikaupalla. Tästä onnellisesta hävityksen kauhistuksesta oli kiittäminen käveleviä puita, tai oikeammin sanottuna enttejä, joita... Continue Reading →
Sain äskettäin erinomaisen olennaisen lukijakysymyksen, kiitos sinulle lukija - tässä omakohtainen vastaus ja näkökulma tärkeään aiheeseen!
Motiiveissa matkustaa kauas ei yleisesti ottaen ole mielestäni mitään väärää. Minulle itselleni matkailu on ollut tapa toteuttaa elämäni arvoja, joita ovat esimerkiksi seikkailullisuus, rohkeus, itsensä ylittäminen, maailman tutkiminen tai tutustuminen erilaisiin kulttuureihin. Syyt ovat siis aika viattomia.
Tunnistatko itsessäsi toisinaan sisäisen täydellisyyden tavoittelijan? Minä ainakin tunnistan, nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä. Olen ollut elämässäni välillä monessa suhteessa aika täydellisyyshakuinen.