Millainen oppivan yhteisöpalvelu auttaisi tavallisia ihmisiä kohtuullistamaan omaa hiilijalanjälkeä? Mitä toiminnallisuuksia tällainen palvelu voisi mahdollisesti sisältää? Millainen mahdollisuus "sata miljoona ihmistä oppimassa kestävää hyvinvointia sosiaalisesti kannustavassa ja ystävällisessä yhteisöpalvelussa vuoteen 2030 mennessä" olisi?
Olen tuntenut pitkään surua ja suuttumusta ilmastonmuutoksen tähden. Missä määrin olen näitä tunteita julkisesti ja ihmissuhteissani ilmaissut? Vähemmän kuin enemmän korostamiani myönteisiä tunteita kuten ilo ja rakkaus.
Kymmenisen vuotta sitten uteliaisuuteni vei voiton. Aloin tehdä työtä vanhan maailmankuvani romahduttamiseksi ja uuden rakentamiseksi. Aluksi tämä tapahtui osin tiedostamatta ja vahingossa, mutta myöhemmin matkanteko on ollut täysin määrätietoista. Enkä kadu ollenkaan, sillä ihme ja ihmetys ovat siinä sivussa palanneet elämääni.
Emme voi elää tässä maailmassa ilman toisia ihmisiä ja asumiskelpoista maailmaa elämämme takaajana. Tärkeää on ymmärtää että olemme erehtyväisiä olioita. Sen sijaan, että jatkamme syyllisyyttä potien tuhoavia toimintatapojamme, annamme itsellemme ja toisillemme anteeksi ja yritämme uudestaan.
Puolitoista vuotta sitten elokuussa ystävieni kanssa asuttamani omakotitalo syttyi yhä tuntemattomasta syystä palamaan aamuyöllä ja pelastuimme melko täpärästi. Uskon, että monelle ilmastonmuutos voi tuntua samankaltaiselta kuin palava talo, jonka palaminen etenee niin nopeasti, että sille ei ole mitään tehtävissä.
Sain äskettäin erinomaisen olennaisen lukijakysymyksen, kiitos sinulle lukija - tässä omakohtainen vastaus ja näkökulma tärkeään aiheeseen!
Tunnistatko itsessäsi toisinaan sisäisen täydellisyyden tavoittelijan? Minä ainakin tunnistan, nytkin kun kirjoitan tätä tekstiä. Olen ollut elämässäni välillä monessa suhteessa aika täydellisyyshakuinen.
