Millainen oppivan yhteisöpalvelu auttaisi tavallisia ihmisiä kohtuullistamaan omaa hiilijalanjälkeä? Mitä toiminnallisuuksia tällainen palvelu voisi mahdollisesti sisältää? Millainen mahdollisuus "sata miljoona ihmistä oppimassa kestävää hyvinvointia sosiaalisesti kannustavassa ja ystävällisessä yhteisöpalvelussa vuoteen 2030 mennessä" olisi?
Olen tuntenut pitkään surua ja suuttumusta ilmastonmuutoksen tähden. Missä määrin olen näitä tunteita julkisesti ja ihmissuhteissani ilmaissut? Vähemmän kuin enemmän korostamiani myönteisiä tunteita kuten ilo ja rakkaus.
Kauden 2017 lopputulos ylitti täysin odotukset! Palkitsevaa, todella palkitsevaa. Myös kestävyysjuoksun uutiskynnys ylitettiin rytinällä: ilmastoneliottelusta uutisoi ensimmäisenä YLE Perjantai ja Aamulehti perässä YLE A-Studio, Ny Tid, Anna, Keskisuomalainen, Opettaja-lehti. Epämiellyttävästä totuudesta näyttäisi nyt tulleen osin (media)seksikäs totuus.
Tutkimusmatkaani asumiskysymyksen ympärillä on värittänyt kokeilunhalu ja itseni haastaminen. Ketteryys ja liikkuvuus on minulle keskeistä, ja siksi viehätyn astetta kevyemmästä asumisesta. Päädynkö seuraavaksi mongolialaiseen perinteiseen jurttaan, asuntovaunuun vai hobittikoloon? Aika näyttää.
Emme voi elää tässä maailmassa ilman toisia ihmisiä ja asumiskelpoista maailmaa elämämme takaajana. Tärkeää on ymmärtää että olemme erehtyväisiä olioita. Sen sijaan, että jatkamme syyllisyyttä potien tuhoavia toimintatapojamme, annamme itsellemme ja toisillemme anteeksi ja yritämme uudestaan.
Puolitoista vuotta sitten elokuussa ystävieni kanssa asuttamani omakotitalo syttyi yhä tuntemattomasta syystä palamaan aamuyöllä ja pelastuimme melko täpärästi. Uskon, että monelle ilmastonmuutos voi tuntua samankaltaiselta kuin palava talo, jonka palaminen etenee niin nopeasti, että sille ei ole mitään tehtävissä.
" I tried to sleep / In a bed on fire / A change must come / No matter how There's no return / Ashes to ashes / Dust to dust / Everything will burn" - Ralf Gyllenhammar - "Bed... Continue Reading →
Vuoden ajan olen systemaattisesti opetellut ja tutkinut kohtuullista asumista sekä sen erilaisia toteuttamisstrategioita. Kokonaisuutena puolet päästöistä on lähtenyt oppimisen myötä pois verrattuna suomalaisten keskiarvoon – rutkasti enemmän mitä odotin!
Tämän kirjoituksen lähtöimpulssina toimii se tunne, kun kuulet ihmisen hehkuttavan vegaaniuden ympäristöystävällisyyttä, ja seuraavassa lauseessa hänen innoissaan kertovan lentolippujen varaamisesta Kaakkois-Aasiaan.