Millainen oppivan yhteisöpalvelu auttaisi tavallisia ihmisiä kohtuullistamaan omaa hiilijalanjälkeä? Mitä toiminnallisuuksia tällainen palvelu voisi mahdollisesti sisältää? Millainen mahdollisuus "sata miljoona ihmistä oppimassa kestävää hyvinvointia sosiaalisesti kannustavassa ja ystävällisessä yhteisöpalvelussa vuoteen 2030 mennessä" olisi?
Olen tuntenut pitkään surua ja suuttumusta ilmastonmuutoksen tähden. Missä määrin olen näitä tunteita julkisesti ja ihmissuhteissani ilmaissut? Vähemmän kuin enemmän korostamiani myönteisiä tunteita kuten ilo ja rakkaus.
Kymmenisen vuotta sitten uteliaisuuteni vei voiton. Aloin tehdä työtä vanhan maailmankuvani romahduttamiseksi ja uuden rakentamiseksi. Aluksi tämä tapahtui osin tiedostamatta ja vahingossa, mutta myöhemmin matkanteko on ollut täysin määrätietoista. Enkä kadu ollenkaan, sillä ihme ja ihmetys ovat siinä sivussa palanneet elämääni.
Emme voi elää tässä maailmassa ilman toisia ihmisiä ja asumiskelpoista maailmaa elämämme takaajana. Tärkeää on ymmärtää että olemme erehtyväisiä olioita. Sen sijaan, että jatkamme syyllisyyttä potien tuhoavia toimintatapojamme, annamme itsellemme ja toisillemme anteeksi ja yritämme uudestaan.
Vuoden ajan olen systemaattisesti opetellut ja tutkinut kohtuullista asumista sekä sen erilaisia toteuttamisstrategioita. Kokonaisuutena puolet päästöistä on lähtenyt oppimisen myötä pois verrattuna suomalaisten keskiarvoon – rutkasti enemmän mitä odotin!
Suhteeni tavaroiden ja palveluiden ostamiseen on aiemmin ollut aika mutkaton ja rajoittamaton. Kiteytettynä: jos minulla on rahaa, voin ostaa mitä haluan. Jos haluan tuon tuolta ja minulla on rahaa, ostan. Siinä oikeastaan se, helppoa ja yksinkertaista!
rakkaudestammelajiin.wordpress.com 