Puolitoista vuotta sitten elokuussa ystävieni kanssa asuttamani omakotitalo syttyi yhä tuntemattomasta syystä palamaan aamuyöllä ja pelastuimme melko täpärästi. Uskon, että monelle ilmastonmuutos voi tuntua samankaltaiselta kuin palava talo, jonka palaminen etenee niin nopeasti, että sille ei ole mitään tehtävissä.
Kuuma kesäpäivä kasvimaalla. Varpaat lämpimässä mullassa. Ääni, jonka olin melkein unohtanut. Hetken aikaa koen koko kehollani yhteyden elämään ympärilläni. On asioita, joita ei voi kirjoista lukemalla oppia. Ne täytyy kokea.
Suhteeni tavaroiden ja palveluiden ostamiseen on aiemmin ollut aika mutkaton ja rajoittamaton. Kiteytettynä: jos minulla on rahaa, voin ostaa mitä haluan. Jos haluan tuon tuolta ja minulla on rahaa, ostan. Siinä oikeastaan se, helppoa ja yksinkertaista!
Saruman oli pahassa kiipelissä. Ei kestänyt montaakaan minuuttia, kun peli oli ohi ja tulvavesi hautasi alleen pahoissa aikeissa olleen velhon takapihan, jota S örkkeineen oli laittanut kuukausikaupalla. Tästä onnellisesta hävityksen kauhistuksesta oli kiittäminen käveleviä puita, tai oikeammin sanottuna enttejä, joita... Continue Reading →
Sain äskettäin erinomaisen olennaisen lukijakysymyksen, kiitos sinulle lukija - tässä omakohtainen vastaus ja näkökulma tärkeään aiheeseen!
Motiiveissa matkustaa kauas ei yleisesti ottaen ole mielestäni mitään väärää. Minulle itselleni matkailu on ollut tapa toteuttaa elämäni arvoja, joita ovat esimerkiksi seikkailullisuus, rohkeus, itsensä ylittäminen, maailman tutkiminen tai tutustuminen erilaisiin kulttuureihin. Syyt ovat siis aika viattomia.
Nimeni on Mikko Valtonen. Synnyin vuonna 1986 reilu viikon Tšernobylin ydinonnettomuuden jälkeen. Lapsuuteni ja nuoruuteni elin ja vietin 8000 asukkaan Turengissa.
