Kuuma kesäpäivä kasvimaalla. Varpaat lämpimässä mullassa. Ääni, jonka olin melkein unohtanut. Hetken aikaa koen koko kehollani yhteyden elämään ympärilläni. On asioita, joita ei voi kirjoista lukemalla oppia. Ne täytyy kokea.
Saruman oli pahassa kiipelissä. Ei kestänyt montaakaan minuuttia, kun peli oli ohi ja tulvavesi hautasi alleen pahoissa aikeissa olleen velhon takapihan, jota S örkkeineen oli laittanut kuukausikaupalla. Tästä onnellisesta hävityksen kauhistuksesta oli kiittäminen käveleviä puita, tai oikeammin sanottuna enttejä, joita... Continue Reading →
