Olen tuntenut pitkään surua ja suuttumusta ilmastonmuutoksen tähden. Missä määrin olen näitä tunteita julkisesti ja ihmissuhteissani ilmaissut? Vähemmän kuin enemmän korostamiani myönteisiä tunteita kuten ilo ja rakkaus.
Puolitoista vuotta sitten elokuussa ystävieni kanssa asuttamani omakotitalo syttyi yhä tuntemattomasta syystä palamaan aamuyöllä ja pelastuimme melko täpärästi. Uskon, että monelle ilmastonmuutos voi tuntua samankaltaiselta kuin palava talo, jonka palaminen etenee niin nopeasti, että sille ei ole mitään tehtävissä.
Suhteeni tavaroiden ja palveluiden ostamiseen on aiemmin ollut aika mutkaton ja rajoittamaton. Kiteytettynä: jos minulla on rahaa, voin ostaa mitä haluan. Jos haluan tuon tuolta ja minulla on rahaa, ostan. Siinä oikeastaan se, helppoa ja yksinkertaista!
