Olen tuntenut pitkään surua ja suuttumusta ilmastonmuutoksen tähden. Missä määrin olen näitä tunteita julkisesti ja ihmissuhteissani ilmaissut? Vähemmän kuin enemmän korostamiani myönteisiä tunteita kuten ilo ja rakkaus.
Puolitoista vuotta sitten elokuussa ystävieni kanssa asuttamani omakotitalo syttyi yhä tuntemattomasta syystä palamaan aamuyöllä ja pelastuimme melko täpärästi. Uskon, että monelle ilmastonmuutos voi tuntua samankaltaiselta kuin palava talo, jonka palaminen etenee niin nopeasti, että sille ei ole mitään tehtävissä.
Vuoden ajan olen systemaattisesti opetellut ja tutkinut kohtuullista asumista sekä sen erilaisia toteuttamisstrategioita. Kokonaisuutena puolet päästöistä on lähtenyt oppimisen myötä pois verrattuna suomalaisten keskiarvoon – rutkasti enemmän mitä odotin!
